Nyt ollaankin jo marraskuussa, viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi kun viimeksi olen mitään kirjoitellut. Tämä aika onkin ollut varsinaista vuoristorataa, ylös ja alas. Tämän hetken tilanne on, että paino on noussut n. 5 kg ja tässä noin 2 viikkoa sitten koin keskenmenon. Tuntui kuin matto olisi vedetty taas jalkojen alta, tuntui kuin olisin sumussa kulkenut. Motivaatio on ollut täysin nollissa, ei mitään mielenkiintoa yhtään mihinkään. Tuntuu kuin nyt olisi elävä raato entiseen verrattuna, kaikki jotenkin sekaisin. Tuntuu, että haluaisi vain sulkeutua kotiin eikä tarvis liikkua minnekään. Mies on kuitenkin ihanan positiivinen, josta saa voimaa.
Tammikuussa taas klinikalle ja uutta yritystä kehiin, vaikka se tuntuukin tässä vaiheessa melko kaukaiselta. Toisinaan miettii, mistä saada se motivaatio takaisin joka vielä kesällä oli todella korkealla. Joulukin alkaa häämöttää pikkuhiljaa edessä, onneksi on ihana poika jonka eteen teen mitä vain. Hänelläkin on omat arkiset haasteet, mutta hän saa aina hymyn minun huulille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti