Miten voikaan mieliala mennä melkoista vuoristorataa, ylös ja alas. On hyvä päivä ja todella huono päivä. Kuten alussa kirjoitinkin käymme miehen kanssa lapsettomuushoidoissa ja sairastan masennusta. Kokoajan tuntuu, että saa syödä enemmän ja enemmän lääkkeitä. Milloin tämä loppuu? Toki yritän aina muistaa, että ei kukaan turhaan määrättyjä lääkkeitä syö. Minäkin joudun syömään, masennukseen ja lapsettomuusasioihin. Kuitenkin välillä miettii, millaista elämä olisi ilman yhtään ylimääräistä nappia? Itsekin kuitenkin jo kolmatta vuotta syön lääkkeitä, osaako sitä enää edes kuvitella elämää ilman? Dieettiä yritän kokoajan noudattaaruokavaliolla ja liikunnalla, nekin tuntuvat välillä menevän metsään. Olo on tällä hetkellä aika lailla sekava ja hontelo. En saa oikein mistään kiinni, mistä löytää jälleen se alkuvaiheen
into ja motivaatio? Eihän elämä voi aina olla ihanaa ja harmonista! Tiedetään! On ylä-Mäkiä ja ala-Mäkiä, nehän kuuluvat elämiseen. Kuitenkin on tunne, että tällä hetkellä oma elämä tuntuu aika tasapaksulta. Onhan se kivaa pohtia tulevaa, mutta miksi stressata siitä. Täytyy oppia nauttimaan tästä hetkestä, ja yrittää löytää päivistä niitä pieniä positiivisia asioita. Siinäpä pieni purkautuminen, jossain vaiheessa lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti