Mä sairastuin muistaakseni 2016
masennukseen sekä ahdistuneisuuteen, sitä kierrettä kesti aina
vuoteen 2019 asti kunnes silloin alkuvuonna sain ns. terveet paperit.
Muistan menneeni terveydenhoitajan juttusille, ja sinne kun pääsin
aloin itkemään ja sanoin mä en jaksa enää. Siinä oli päässyt
kertymään omassa elämässä niin paljon asioita päällekkäin,
joita en ollut prosessoinut. Niinpä ne kaikki pamahti kertaheitolla
niskaan, ja siinä sitä oltiin masennus diagnoosin ja
ahdistuneisuushäiriön diagnoosin kanssa. Meni aikaa ennen kuin itse
edes hyväksyin noita diagnooseja, en halunnut näyttää miehelle
edes lääkärinlausuntoja niin paljon se hävetti. Pikkuhiljaa siitä
hävetyksestä osasi päästää irti, ja alkoi tuntua paremmalta kun
myönsi asiat itselleen ja miehelleen mutta perheelle en heti
kertonut, jotenkin sen kertominen hävetti. Mä ite ajattelin aluksi,
et kuinka niin vahva ihminen voi sairastua johonkin masennukseen?
Eihän se oo mahdollista, mutta oli se. Aikanaan kun näistä tuli
puhuttua perheen kanssa, moni ymmärsi jollakin tasolla sen oman
käytöksen ja eristäytymisen. Mä en siis juurikaan pitänyt
yhteyttä kehenkään, varsinkaan omaan perheeseen. Nykyään voin
paljon paremmin, oon nyt ollut noin vuoden ilman lääkitystä. Ja
itsellä menee ihan hyvin, täydellisyyteen en edes aio pyrkiä. Mitä
sekin ikinä tarkoittaa täydellisyys?
Semmoisen muutoksen itsessä huomaan
aiempaan minään verrattuna, että oon jonkin verran rennompi, en
enää mikään fanaattinen siivousneurootikko enkä siis ole mikään
bakteerikammoinen en vain sietänyt epäsiisteyttä. Lasten myötä
siihen oppi, että kaiken ei aina tarvi olla tiptop! Osaan nykyään
jopa taas nauraa itselleni, sekä nauttia niistä pienistä jutuista.
Se suurin muutos minussa itsessä on ehkä se, että nykyisin mua ei
kiinnosta tippaakaan mitä muut ajattelee. Sitä ennen mietti kaiken
tarkkaa muiden näkökannasta, nyt ajattelen kaiken omasta
näkökannasta ja kuuntelen kyllä muiden mielipiteitä mutta
lopulliset valinnat/ päätökset teen itse omien päätelmien
pohjalta. Jos ajatellaan masennusta sanana? Tulee heti mieleen
hulluus, vaikka ne on kaksi eri asiaa! Tai sana Mielenterveys niin
heti ajatellaan okei toi on päästään sekasin, vaikka asia ei
todellakaan mene niin. Minä pystyn sanomaan sen suoraan, KYLLÄ
kärsin masennuksesta joka on sairaus ei tauti! Voisin puhua
omista masennus ja ahdistuneisuus kokemuksista vaikka kuinka kauan,
mutta taidanpa nyt kuitenkin lopettaa tähän. Kysymykset ja
terveiset ovat tervetulleita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti